170109

Syystä tai toisesta olen viime aikoina mieltynyt ranskalaisiin viivoihin.

- Pitkästä aikaa mielenosoituksessa, Joensuussa. Vaadimme rauhaa Gazaan. Paikalla n. 70 marssijaa, jonka jälkeen kokoonnuimme kansalaistalolle, jossa kävimme mielenkiintoista ja värikästä keskustelua aiheesta. Paikalla oli myös neljä arabia, joilta kuulimme mielipiteitä. He tuntuivat suhtautuvan kriisiin jopa kypsemmin kuin monet suomalaiset mielenosoittajat. Yhteisenä huolena mm. siviilien teurastaminen, infrastruktuurin tuhoaminen ja kostonkierre. Pakkasta sen verran, että pelkäsin saavani kuolioita sormiin. Melko iäkästä porukkaa suurin osa mielenosoittajista. Ilmeisesti ei ollut tieto levinnyt ainakaan yliopistolle, eikä kyllä Vasemmistonuoriakaan ollut itseni lisäksi kuin muutama. Toisaalta akuutit kriisit vaativat spontaaneja mielenilmauksia, mutta ehkä näissä verkostoissa olisi vielä tiivistämisen varaa. Huvittavinta oli erään aavistuksen päihtyneen sivustaseuraajan kommentti: "ampukaa se Hamas!". Taisipa olla moneuden pelkoa ilmassa.

- Joensuun kaupunginkirjasto on suppeahkoon paikalliskirjastoon tottuneelle oikea karkkikauppa. Yritin tosin hieman hillitä itseäni, koska pitäisi alkaa pian lukemaan kirjoituksiin ja sitä ennen koeviikkoon. Siitä huolimatta lainasin vihdoinkin Deleuzea alkuperäistekstinä. Toinen kirja on Tutkijaliiton julkaisema ja sisältää miehen haastatteluja, toinen taas on Deleuzen ja Félix Guattarin yhteisteos - "älymystöbestseller" - "Mitä filosofia on?".

- Ostin Levy-Eskoista Puisto-osaston instrumentaalilevyn "Asfalttikin voi pettää". Kuulostaa erittäin sielukkaalta ja genrerajatkin paukkuvat miltei jokaisessa biisissä rikki, mikä onkin kyllä hatunnoston arvoista toimintaa.

- Siirryn tällä hetkellä asteittain Linuxiin, koska:
1) Windows ei yksinkertaisesti toimi. Se jumittaa ja hankaloittaa minun arkielämääni.
2) Linux on uuden sukupolven käyttöjärjestelmä, jonka käyttöönotto on myös aattellisesta näkökulmasta loogista.