Kulkukoirat

en ole ujo vaan atraktiojäätyväinen
hymyillessäni kulkukoirille
rajat valuvat sadevesikaivoihin

- -

sukupolvien viestikapulat
kertovat täydellisen kommunikaation mahdottomuudesta

aina joku puhuu aidasta,
toinen seipäästä
ja kumpikin on tavallaan oikeassa

- -

marginaaliaurinko
hiljaisena hetkenä
luomisvimman polttopisteessä

- -

harakka pakenee haaskalta,
kokiessaan minut kilpailijana
huvitun ajatuksesta rynnätä
onnellisena kiinni jäniksenraatoon

- -

tykkäsin taaperona,
kun pieni varsa sai äidiltä kengät

vailla tietoakaan,
mitä tapahtuu neljäntenä päivänä,
miten vaikeaa on löytää just se,
mistä kaikkialta voi ratketa,
miksi toiset ovat tasa-arvoisempia,
milloin sattuma syö unelmat,
minne nokka vie ja muisto jää

- -

silloin oli sydäntalvi

ja sen pituinen se

- -

se on aina jämäkkää,
kun

lihaa leikataan,
laivaa ohjataan,
kiveä louhitaan,
seinää porataan,
maata käännetään,

teollisuushalleissa,
perinnetiedolla,
timanttilekalla,
helvetinkoneella,
hehtaaritolkulla,

sillä pelipöydällä eivät hiiret tanssi

- -

kaikki on aina vähän kesken,
mistä olen kiitollinen

Asunnottomien yö / raikkaita juttuja

Loppu asunnottomuudelle ja ylihintaisille vuokrille

Joensuun seudun Vasemmistonuoret osallistuvat Asunnottomien yöhön yhdessä muiden järjestöjen kanssa. Rambling Roses ja rap-artisti Redelisko esiintyvät Isossa Myyssä klo 11.30-12.30. Torilla järjestetään aamupäivällä asunnottomille ruoanjakoa ja neuvontaa sosiaalitoimiston ja AA:n työntekijöiden toimesta.

***

The fact is the idea behind this album is less about politics and more about reflections on the postmodern mess that is the "me" generation. Sole bounces from the ironic to the iconoclastic, from the worldly to the deeply personal. Unlike many previous recordings, sole's rapping is at the forefront and his lyrics are clearer than ever. This is partly thanks to more immaculately composed music, and partly to Son Lux collaborator Doc Harril on the mixing boards.

Sole & The skyrider band @Myspace

***

Suomen eturivin rap-artisteihin lukeutuva Steen1 (oik. Seppo Lampela) vaihtaa taiteilijanimensä Liekehtiväksi Sikiöksi ja julkaisee Pesismaila ja ananas albumin 11. marraskuuta.

Uuden levyn tyylisuuntaa Lampela kuvailee hittihakuiseksi sell-out
parodialevyksi, jolla on mahdollisuus tavoittaa erilaista
kuulijakuntaa tuoreella nykypäivän soundilla ja ajatusmaailmalla.
Vaikka Liekehtivä Sikiö on myös Lampelan alter-ego, levyn materiaali
eroaa edellisestä tuotannosta radikaalisti. “Steen1:stä alkoi tulla
mulle periaatteessa painolastia nimen liittämisestä tiettyyn tyyliin
ja se koko agenda muutenkin alkoi paistaa läpi jutusta ehkä liikaa.
Liekehtivän sikiön avulla toivottavasti pystyn tekemään asioita
vapaammin ja kokeilemaan kaikkia juttuja mitä oon miettinyt tässä
vuosien verralla. Ja lisäksi ekasta levystä lähtien mulle on ollut
selvää, että olen tekemässä kolmen levyn kokonaisuutta, jonka jälkeen
asiat pitää katsoa uudestaan ja varmaan tänkin jutun jälkeen pitää
taas katsoa peiliin.” Lampela sanoo.

Liekehtivä Sikiö @Myspace

Top 5 - Suomirap albumit

Oon tällä hetkellä vähän vieraantunu räpistä, mut löytäsin ainakin seuraavat viisi. Käsittelen niitä sen kautta, mikä niiden henkilökohtainen vaikutus muhun on ollut.

1. Avain - Punainen tiili

Aiheutti 11-vuotiaalle "poliittisen herätyksen" ja toisaalta mä löysin koko hiphopin ton levyn kautta. En tiedä oliko se just ton levyn ansiota, mutta en oo vastaavaa löytäny. Kahdeksan vuotta myöhemmin mä opiskelen yhteiskuntapolitiikkaa yliopistossa ja räppään vieläkin. Levy soi nykysin vaan pari kertaa vuodessa, mutta aiheuttaa vahvaa nostalgiaa.

2. Liikkuva lapsi - Hiekka ja Sumu

Tosi kypsä levy. Samaistumisen määrä artistin fiiliksiin, ajatuksiin, ongelmiin jne. on valtava. Taustat kestää kuuntelua. Biisit on kokonaisuuksia. Vähän sellanen illan viimenen levy mulle, ku toiset soittaa soulia.

3. Pyhimys - Salainen maailma

Tää tuli postis seuraavana päivänä, ku olin saanu todella kirpeet pakit. Toimii parhaiten ku keho ja mieli on herkimmillään - darrassa. Aika voimauttava levy. Ois saanu olla rososempi, mut noi on artistin valintoja.

4. Asa - Leijonaa metsästän

Vahva tyylimuutos ja comeback-levy. Tolla oli iso vaikutus omaan kirjoitustyyliin. Asan myöhemmät levyt on ehkä musiikillisilta ansioiltaan väkevämpiä.

5. Laineen Kasperi - Saatana saapuu sörnäisiin

Tää on jotenki elokuvallinen levy. Ei leffaa katota uudestaan joka päivä, viikko tai kuukausi. Kasperilla on ihan omanlaisensa kirjoitustyyli, ulosanti ja tyyli tehä biittejä. Kokonaisuus. Inspiroivimmat jutut on sellasia, joita mä en edes fiilistele, mut joiden nerouden tunnustaa mukisematta.

Muiden näkemyksiä, voit lukea täältä.