Redelisko - eliittiräppäri vai orastava kansanmies [essee]

Kirjoitin esseen propedeuttiseen seminaariin. Kiire näkyy ja akateeminen kirjoittaminen kusee. Myös blogialusta kastoi lusikkansa soppaan ja muutti mm. kappaleiden tauotuksia ja lähdelistaa.

Redelisko – eliittiräppäri vai orastava kansanmies?

1. Johdanto

Pyrin esseessäni reflektoimaan omaa taiteilijaidentiteettiäni, kertomaan motiiveistani ja vastaamaan joihinkin keskeisimpiin taiteen ulottuvuuksia koskeviin kysymyksiin (Hannula 2009). Olen myös etsinyt kokonaisnäkemystä taiteenfilosofisista linjauksistani. Esseen otsikko viittaa erityisesti keskustelupalstoilla käytävään keskusteluun minun ja muutamien kollegoideni liiallisesta vieraantumisesta perinteisestä raplyriikasta ja elitistisestä suhtautumisesta kuulijakuntaan. Esim. filosofiset viittaukset ja syvemmät metaforat tunnutaan kokevan lähinnä tekotaiteellisena pätemisenä.

2.1 Miksi olen taiteilija?

Olen taiteilija vapaasta tahdostani. Taidetta olen tehnyt aina lähtökohtaisesti vain itseni takia, mutta kuulijoiden suunnalta kohtaamani kiinnostus on pakottanut tekemään kompromisseja ja miettimään asiaa myös objektiivisemmista positioista. Kommunikoin kuulijoiden kanssa enimmäkseen keskustelupalstoilla, koska siten säästän aikaa henkilökohtaiseen vuorovaikutukseen verrattuna. En kuitenkaan halua olla kuulijoiden yläpuolella. Koen sekä kirjoittamisprosessin että valmiin lopputuloksen arvokkaaksi. Kirjoittamisen aikana puntaroin omaa elämääni ja ympäröivää yhteiskuntaa. Toisaalta aikaansaaminen tuntuu palkitsevalta ja vastavuoroisesti pitkäaikainen passivoituminen ja ns. writers block turhauttavalta. Koen että itseni kohdalla motiivit ovat muuttuneet entistä egoistisemmiksi taitojen kehittyessä, mutta tämä ei kuitenkaan poissulje jaloja motiiveja, kuten oikeudenmukaisuuden edistämistä tai yhteiskunnallisen vastuun ylläpitämistä.

2.2 Tavoitteeni taiteen parissa

Minulla ei ole taloudellisia tavoitteita taiteen tekemisessä, koska teen sitä edelleen harrastuspohjalta. Vielä teinivuosina minulle oli tärkeää myös sanoman leviäminen, mutta nykyisellään puhuisin enemmänkin mielikuvakollaasista, jonka merkityksen kukin saa itse määrittää. Liika ennakko-ohjailu pilaa löytämisen ilon. Merkittävämpiä tavoitteita minulle ovat itseni kehittäminen ja siitä seuraava sosiaalinen kohoaminen. Kuulijoiden miellyttäminen on toissijaista, mikä on pelkästään luonnollista, koska kuulijoiden mukailu vääristäisi totaalisesti oman – ainutlaatuiseen taiteeseen johtavan – luomisprosessin.

Minulle on merkityksellistä, että pystyn seisomaan valmiin teoksen takana punastelematta:

”Reden räpeistä huokuu itsevarmuus. Hän on sinut sanoituksiensa kanssa ja tietää tarkalleen, millä tapaa haluaa lyriikkansa tulkita. Räppääminen kuulostaa harvinaisen määrätietoiselta eikä ollenkaan siltä, että artisti räppäisi paperista lukien riimejä tiukassa järjestyksessä.” (Tuoreet platat 2008)

2.3 Taiteelliset referenssit ja vaikutteet

Voimakkain esikuva suomalaisen hip hop musiikin piiristä minulle on ollut Asa (ent. Avain). Muita merkittäviä artisteja ovat olleet Pyhimys, Arkullatanssija, Armo Murha ja Liikkuva lapsi. Ulkomaiseen hip hop musiikkiin olen aavistuksen myöhäisherännyt, mutta sieltä nostaisin esiin varsinkin Definitive Jux -levy-yhtiön artistit, kuten Aesop Rockin, Cagen ja EL-P:n.

Olen kuitenkin melko vieraantunut perinteisestä hip hop musiikista ja otan vaikutteita laajemmalti. Metallimusiikin piiristä koen saaneeni ripauksen nietzscheläistä omaleimaisuutta, röyhkeyttä ja äänenkäytöllistä painoa. Kyseisen genren artisteista poimittakoon saksalainen Rammstein ja suomalainen Mokoma. Elektronisen musiikin piiristä taas virtaa vaikutteita tuotantoon.
Lyyrisen puolen vaikuttajista tärkeintä lienee kattava perehtyminen runouteen. Olen lukenut miltei kaikkia merkittävimpiä sodanjälkeisiä runoilijoita, mutta erityisenä kiinnostuksenkohteena ovat olleet 90- ja 2000-luvun suomalaiset runoilijat, kuten Panu Tuomi ja Arno Kotro.

2.4 Suhde politiikkaan

Aiemmin politiikalla oli lähes itseisarvoinen sija musiikissani ja mm. sanomalehti Karjalainen otsikoi minusta kertoneen juttunsa: ”Sanomisen tarve pakotti räppäämään”. Nyttemmin ideologia ei ole niin pinnassa, vaan se kuuluu taustalla ja on enemmänkin luettavissa rivien välistä, muiden motiivien kanssa tasa-arvoisena tekijänä. On ikävä ristiriita, että taitojen kehittyessä varsinaisen sanomisen tarve vähenee – suu on ikään kuin puhuttu puhtaaksi jo teini-iän jälkeen. Olen poliittisilta lähtökohdiltani liberaali punavihreä ja hieman antiautoritäärinen. Nämä arvot kuuluvat kappaleissa, kun eräänlaiseksi itsepuolustukseksi kehitetty runouden kuori murtuu.

2.5 Suhde kaupallisuuteen & teosten markkinointi

Vaikka en teekään taiteellani tuottoa, en määrittelisi itseäni epäkaupalliseksi, koska se ei ole poissuljettu vaihtoehto, vaan tämänhetkinen, itselleni suotuisin tilanne. Epäkaupallisuuden koen aktiivisena toimintana ja tietoisena jättäytymisenä kulutuskulttuurin ulkopuolelle, kun itse haluaisin neutralisoida taiteen ja rahan suhteen, ettei raha sanele taidetta, muttei taiteella ansaitsemista myöskään paheksuttaisi.

Julkaisulle asetettu hinta ja formaatti rajoittavat sen levinneisyyttä. Itse koen esim. levymyynnistä saatavat taloudelliset tuotot niin vähäisinä, että olen kokenut aiheelliseksi pysyä puhtaasti internetlevityksessä, täydennettynä vapaaehtoisella maksulla vaikkapa suomalaisen Equal Dreams-musiikkipalvelun kautta.
En myöskään tällä hetkellä maksa teosteni markkinoimisesta, vaan ainoat markkinointikeinot ovat keskustelupalstojen viestiketjut, blogimerkinnät, Facebook-ryhmän tiedotteet ja keikkojen yhteydessä levitettävät julisteet. Olen lähtenyt siitä ajatuksesta, että ollessaan tarpeeksi vaikuttava, musiikillinen ilmiö leviää eksponentiaalista ilman taiteilijan omaa panostusta.
Teosten nöyrä markkinointi ja alhainen budjetti eivät kuitenkaan tarkoita automaattisesti lopputuloksen heikkoutta, vaan olen pyrkinyt molempia osapuolia vahvistavaan yhteistyöhön:
” "Sydäntalvi" on talkoovoimin kasattu julkaisu, mihin projektissa artistia auttaneet tekijät ovat selvästi panostaneet normaalia enemmän.” (Tuoreet platat 2008).
Koen, että minulla on vapaammat kädet, kun en ole taloudellisesti riippuvainen taiteestani. Taloudellinen riippuvaisuus pakottaisi huomattavasti suurempiin kompromisseihin, koska nykyisin edustamallani vaihtoehtohiphopilla on loppupeleissä melko pienehkö – ideologisesti tiedostava, sivistynyt ja ajassa elävä – kuulijakunta.

2.6 Toimeentulo

Koska teen musiikkia vain harrastuksena opiskelun ohessa, myös toimeentuloni on riippuvainen KELA:n maksamasta opintorahasta ja asumistuesta. Edellä mainitut vapaaehtoisen maksun järjestelmät tuottavat korkeintaan muutamia kymmeniä euroja julkaisuja kohti. Nykyistä laajamittaisempi keikkailu olisi hyvä mahdollisuus lisätienesteihin, mutta se vaatisi pitkäjänteisempää ja määrätietoisempaa verkostojen rakentamista eri paikkakunnilla. Kaiken kaikkiaan oma menestykseni riippuu paljon kunnianhimosta, jota en viime aikoina ole itsestäni tavoittanut.

2.7 Yleisö vai asiakas ja esiintymisten merkitys?

En missään nimessä koe kuulijakuntaani asiakkaina, koska välillämme ei ole kapitalismin logiikkaa noudattavaa ostaja-myyjä-suhdetta. Yleisö sen sijaan on olemassa, mutta en ainakaan toivoisi sen olevan passiivinen elementti musiikkini tekemisessä, vaan arvostan vuorovaikutusta, kritiikkiä ja toisaalta pidän positiivisesta huomiosta.
Esiintymisillä on aina suuri merkitys, koska ne mahdollistavat välittömän kanssakäymisen yleisön kanssa – toisin kuin musiikillisten julkaisujen kanssa. Lisäksi ne korreloivat positiivisesti ”taiteilijabrändini” ja musiikkini levinneisyyden kanssa.

2.8 Taiteilijan arki

Arkeni ei juuri eroa tavallisten opiskelijoiden arjesta. Käyn luennoilla, syön, nukun, harrastan sosiaalista kanssakäymistä ja teen tietotyötä. Ero syntyy mielestäni siinä, että taiteilija havainnoi ympäristöään valppaammin ja reagoi saamiinsa ärsykkeisiin juuri taiteen kautta. Toki on ikävää, mikäli taide on pelkästään reaktiivista, eikä deleuzelaisittain luovaa, ei-kommunikoivaa. Olen huomannut, että elämä ilman vastoinkäymisiä tuntuu tarkoittavan myös elämää ilman taidetta. Runoja voi kirjoittaa myös onnellisena, mutta kaikki kokonaisvaltaisemmat sanoitukset tuntuvat olevan jollain tapaa murheellisen miehen lyriikkaa.

3. Lähteet

Hannula, Pekka 2009. Taiteen tekemisen motiivit - miksi olet taiteilija?
Luettu 8.11.2009
Tuoreet platat 2008. Redelisko – Sydäntalvi EP
Luettu 8.11.2009.