Siirtykää muuten kaikki musiikinkuuntelijat Spotifyyn. Kyseessähän on ilmainen ja täysin laillinen softa, jolla voi streamata lähes kaikkea Depeche Modesta Ritarikuntaan. Ilmaisversiossa mainoksia n. 20 biisin välein, mutta ne menee melko nopeasti. Voi laatia soittolistoja ja kuunnellut biisit saa halutessaan last.fm:ään. Lisäksi löytyy radio-ominaisuus. Varmasti ostan levyjä jatkossakin, mutta tämä on oikein mainio mm. kiintolevytilan säästämiseen ja uusiin juttuihin tutustumiseen.
Vaatii inviten, jonka itse nappasin seuraavalta sivulta:
http://spotify.fleo.se/
Bongasin mm. seuraavanlaisia itselleni uusia biisejä, joista valtaosa läväytti kohtalaisen kylmiä väreitä.
Aesop Rock - The next best thingKOM-teatteri - Dialektiikan ylistys
Ezkimo - Salainen agentti 998
Irina - Siipeni murtuneet
Ps. ilmeisesti neljä eximiaa siis tulossa ja kieletkin siinä C:n tienoilla. Kohta rupean lukemaan yhteensä 700 sivua pääsykoekirjoja, damn.
Tekstit
4 kommenttia:
Spotifyssa on mielestäni pari ongelmaa: ensiksikin, en saa kuunnella mitä musiikkia haluan. Esimerkiksi ehdottomat lempparini Pink Floyd, The Beatles ja Led Zeppelin kuulemma puuttuvat palvelusta täysin. En myöskään usko, että voin kuunnella Vladiswar Nadishanaa sen enempää kuin myöskään Pekka Pohjolaa tai Ville Kangasta. Tosin jälkimmäisissä artisteissa toivon olevani väärässä.
Toinen, paljon perustavanlaatuisempi ongelma liittyy tapaan, jolla tietokone muuttaa suhtautumista musiikkiin: sitä tulee kuunnelleeksi kehnommin. Päällä oleva tietokone kärttää alituiseen huomiota ja vaatii antamaan syötettä. Tämä vie huomion pois musiikista. Minulla ei ole edes kaukosäädintä cd-soittimeeni, joten biisien vaihtaminen vaatii tuolista nousemista ja kenties myöskin levyn vaihtamista. Tulen siis harkinneeksi paljon tarkemmin, mitä kuuntelen.
Vielä on pakko huomauttaa, että Spotify vaatii nettiyhteyden. Minulla sellaista ei ole, ja olen sitä mieltä, että sen poistuminen on parantanut suuresti musiikinkuunteluani. Kun ei ole pääsyä nettiin, ehtii rauhassa kuunnella vaikka tunnin mittaisen levyn läpi nousematta tuolistaan. Mitenkäs sama sujuu, kun Pidgin piippaa alapalkissa ja RSS-lukija sylkee roinaa silmille? Entä kun yhteys pätkii tai serveri on alhaalla? Sitten kuunnellaan varmaankin hiljaisuutta?
Pekka Pohjolaa löytyi. En kuitenkaan näkisi sitä Spotifyn vikana, ettei edellämainittuja artisteja löydy valikoimista. Kyse on monikansallisten levy-yhtiöiden nihkeydestä Spotifyn harjoittamaa tiedon kommunismia kohtaan. Sen sijaan esim. suomalaista räppiä löytyy häkellyttävä määrä, mikä johtuu tekijänoikeuksien haltijoiden suopeudesta kehitystä kohtaan.
Itse en ole vuosiin kuunnellut musiikkia CD-levyiltä, enkä edes omista soitinta. Olkoonkin pintapuolista, mutta suuria elämyksiä onnistun kuuntelemallani musiikilla silti saavuttamaan.
Nettiyhteys nyt on nykyaikaa, enkä oikein tiedä miten moinen innovaatio olisi mahdollista toteuttaa ilman sitä. Varmaan lähinnä kirjastoja laajentamalla, mutta se ei toisaalta ole enää sama asia, koska ne levyt ovat kuitenkin materiaalisesti olemassa ja niiden saaminen käsiinsä on fyysisen työn takana.
Eihän nettikuuntelu vielä mitään, siinä saa yleensä olla yksinään ja olevinaan omassa rauhassaan. Mutta entä kun kuuntelee musiikkia kannettavalla soittimella liikkuessaan ulkomaailmassa? Siinä joutuu jatkuvasti ottamaan kontaktia ja reagoimaan. Häiriöitä musiikkielämykseen. Pitäisikö kannettavia soittimia siis paheksua? Kenties. Viimeistään siinä vaiheessa, kun ne ovat ensisijainen musiikinkuuntelun muoto.
Silti pahimmaksi nousee kännykän kautta kuuntelu ilman kuulokkeita. Silloin kaikki ympäristön äänet pääsevät vapaasti häiriköimään. Ja kaiutinkin on joka tapauksessa niin huono, että se, mikä häröäänten takaa kuuluu, on surkeaa diskanttimössöä.
Joten: kaikenlaiset kannettavat soittimet on kiellettävä, samoin kännyköiden musiikinkuunteluominaisuus. Jokaisen vakavasti musiikkiin suhtautuvan kuuntelijan on pyhitettävä asunnostaan yksi huone pelkille stereoille ja 5.1-kaiuttimille, jotta nautinto voi olla täydellinen. Amen.
Pakko kyllä todeta, että monet hifistit flamettaisivat sinut oitis kumoon, mikäli sattusivat paikalle: kuulemma kaksikanavainen kuuntelu on se juttu, ja monikanavaääni kuuluu lähinnä elokuviin...
Tiedä häntä, mutta minusta kyllä erilaiselle musiikille sopivat erilaiset kuuntelutavat. Esimerkiksi Asan loppuasukas oli kerrassaan mukava kokemus luureilla, kun erottelevuus oli normikajareita parempi - kuuli sanat hyvin ja rummut iski voimalla tajuntaan. Heikki Lahtea taas en levyltä kuuntelisi lainkaan (no okei, ehkä autostereoista matkalla Kaustiselle) parhaimmillaan Lahti on kuitenkin ehdottomasti pelimannituvassa mummojen seassa mainioiden välispiikkien kera.
Lähetä kommentti