Facebookisssa on sovellus nimeltään LivingSocial, sen avulla on mahdollista pitää kirjaa mm. levykokoelmastaan, lukemistaan kirjoista, kokeilemistaan olutmerkeistä ja vaikkapa vierailemistaan ravintoloista. Kaikista voi kirjoittaa myös arvosteluja ja niihin voi liittää lisätietoja. Varsinkin kirjojen kohdalla tämä on minulle kovin hyödyllinen, koska muisti ontuu jostain syystä juuri tälläisissä asioissa.
Sovelluksesta on myös jatkosovellus, joka hyödyntää sen kirjastoja:
5 kirjaa, jotka muovasivat minua:
1. Paulo Coelho - Alkemisti
2. Claes Andersson - Ihminen, sielunsa kaltainen
3. Walter Moers - Kapteeni Sinikarhun 13 ½ elämää
4. George Orwell - Eläinten vallankumous
5. Simone De Beauvoir - Kutsuvieras
5 levyä, jotka muovasivat minua:
1. Avain - Punainen tiili
2. Aesop Rock - None shall pass
3. Agit-Prop - Agit Propin kvartetti laulaa työväenlauluja
4. Rammstein - Mutter
5. Kotiteollisuus - 7
Täytyy kyllä sanoa, että nuo kirjat oli huomatavasti helpompi valita, vaikkakin listan ulkopuolella jäi mm. Jani Saxellin mestariteos Huomispäivän vartijat, jota kyllä suosittelen vahvasti jokaiseen suuntaan. Myös Laura Honkasalon Sinun lapsesi eivät ole sinun kuuluu lempikirjoihini. Levyistä yksi - Punainen tiili - oli ylitse muiden ja muita valitessa tuntui siltä, että tämä pitäisi tehdä aikaisintaan kymmnen vuoden päästä.
Niin ja kielet lähtee sitten B:nä, kun taas reaalit ja äidinkieli E:nä. Himpun oli siis hajontaa, mutta kieliä ajattelin ehkä korottaa syksyllä, jos se vaan on mahdollista jossakin Joensuun lukiossa. Tärkeintä on, että yliopistoon irtoaa näillä näkymin peräti 72 pohjapistettä ja äidinkielen mahdollisesti noustessa 75.
Mua saa muuten melko vapaasti lisätä Facebook-kaveriksi, rihmastoidun helvetin mielelläni. Olen tuon Redelisko-ryhmän perustaja (siihen saa myös liittyä). Tähän blogiinkin saa heitellä kaikenlaisia ajatuksia, jos siltä tuntuu. Vaatii jonkinlaisen tunnuksen, koska täysin anonyymeistä viesteistä mulla on todella ankeita kokemuksia.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
2 kommenttia:
Sinun lapsesi eivät ole sinun on muutekseen varsin mainio kirja. Huomattavaa vaan on, että Honkasalo käyttää pitkälti samaa teemaa myös parissa muussa kirjassaan. Lähinnä se pomppaa silmille, kun törmää tuttuun yksityiskohtaan.
Totta on, että kirjat yleensä ottaa henkilökohtasemmin ja ne muodostuu ikäänkuin tärkeämmiksi.
Mikä Kapteeni Sinikarhussa muuten on niin hyvää? Mulle on sitä suositeltu ennenkin, mutta oon silti aika epäilevä...
Kapteeni Sinikarhu on uskomattoman mukaansatempaava, koska sen fantasiamaailma on kehitelty niin pitkälle. Se kuitenkin nojaa tietyiltä strategisilta kohdiltaan omaan maailmaamme, joten siinä on myös tarttumapintaa. Kirja tekee mieli lukea yhdeltä istumalta ja kun se loppuu harmittaa oikeasti. Suosittelen myös Moersin toista kirjaa "Huviretki hukkateille - seikkailu Zamoniassa".
Yläasteella olen näihin viimeksi tarttunut, joten aivan subjektiivista kokemusta en nyt saanut välittymään, mutta ainakin omana aikanaan erittäin rakkaita kirjoja minulle.
Lähetä kommentti