1. Avain - Punainen tiili
Aiheutti 11-vuotiaalle "poliittisen herätyksen" ja toisaalta mä löysin koko hiphopin ton levyn kautta. En tiedä oliko se just ton levyn ansiota, mutta en oo vastaavaa löytäny. Kahdeksan vuotta myöhemmin mä opiskelen yhteiskuntapolitiikkaa yliopistossa ja räppään vieläkin. Levy soi nykysin vaan pari kertaa vuodessa, mutta aiheuttaa vahvaa nostalgiaa.
2. Liikkuva lapsi - Hiekka ja Sumu
Tosi kypsä levy. Samaistumisen määrä artistin fiiliksiin, ajatuksiin, ongelmiin jne. on valtava. Taustat kestää kuuntelua. Biisit on kokonaisuuksia. Vähän sellanen illan viimenen levy mulle, ku toiset soittaa soulia.
3. Pyhimys - Salainen maailma
Tää tuli postis seuraavana päivänä, ku olin saanu todella kirpeet pakit. Toimii parhaiten ku keho ja mieli on herkimmillään - darrassa. Aika voimauttava levy. Ois saanu olla rososempi, mut noi on artistin valintoja.
4. Asa - Leijonaa metsästän
Vahva tyylimuutos ja comeback-levy. Tolla oli iso vaikutus omaan kirjoitustyyliin. Asan myöhemmät levyt on ehkä musiikillisilta ansioiltaan väkevämpiä.
5. Laineen Kasperi - Saatana saapuu sörnäisiin
Tää on jotenki elokuvallinen levy. Ei leffaa katota uudestaan joka päivä, viikko tai kuukausi. Kasperilla on ihan omanlaisensa kirjoitustyyli, ulosanti ja tyyli tehä biittejä. Kokonaisuus. Inspiroivimmat jutut on sellasia, joita mä en edes fiilistele, mut joiden nerouden tunnustaa mukisematta.
Muiden näkemyksiä, voit lukea täältä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti