Kulkukoirat

en ole ujo vaan atraktiojäätyväinen
hymyillessäni kulkukoirille
rajat valuvat sadevesikaivoihin

- -

sukupolvien viestikapulat
kertovat täydellisen kommunikaation mahdottomuudesta

aina joku puhuu aidasta,
toinen seipäästä
ja kumpikin on tavallaan oikeassa

- -

marginaaliaurinko
hiljaisena hetkenä
luomisvimman polttopisteessä

- -

harakka pakenee haaskalta,
kokiessaan minut kilpailijana
huvitun ajatuksesta rynnätä
onnellisena kiinni jäniksenraatoon

- -

tykkäsin taaperona,
kun pieni varsa sai äidiltä kengät

vailla tietoakaan,
mitä tapahtuu neljäntenä päivänä,
miten vaikeaa on löytää just se,
mistä kaikkialta voi ratketa,
miksi toiset ovat tasa-arvoisempia,
milloin sattuma syö unelmat,
minne nokka vie ja muisto jää

- -

silloin oli sydäntalvi

ja sen pituinen se

- -

se on aina jämäkkää,
kun

lihaa leikataan,
laivaa ohjataan,
kiveä louhitaan,
seinää porataan,
maata käännetään,

teollisuushalleissa,
perinnetiedolla,
timanttilekalla,
helvetinkoneella,
hehtaaritolkulla,

sillä pelipöydällä eivät hiiret tanssi

- -

kaikki on aina vähän kesken,
mistä olen kiitollinen