Joku äpärä pölli mun teltan, joskin sain sen myöhemmin takaisin. Silmälasit oli isketty rikki. Skarpatkaa nyt sen moraalinne kanssa ja järjestysmiehet myös. Eihän se herätä mitään epäilyksiä, kun joku raahaa keskellä päivää kokonaista telttaa parikymmentä metriä? Ilosaaressa oli selkeät vastuualueet, jolloin järjestyksenvalvoja tiesi suunnilleen, minkälaista jengiä missäkin blokissa telttaili. Onni onnettomuudessa, että lasit olisi pitänyt uusia muutenkin jo oikeastaan vuosi sitten. Kävin äsken optikolla ja sain uudet lasit vain 150 eurolla. Muchos respectos! Osallistuin open micciin, Kajon ja Röllin kanssa. Itsehän muistin ponnisteluista huolimatta vain kolme kirjoitettua verseä, jonka lisäksi friistailasin jonkin verran. "Ihan liian kylmä tääl / ei kämppää, eikä tyttöystävää". Aitoa.
Krapula - itsehän fiilistelen aidosti. Sitä oikein tuntee, että tässä sitä nyt kasvetaan ihmisenä perpektiivin samalla avartuessa oman pienuuden tiedostamiseen. Krapulassa kuuluu miettiä lisääntymistä ja länsimaisen kulttuurin rappiota. Tiedostavilla ihmisille ilmenee toisinaan myös sartrelaisia eksistentiaalidarroja; "minä se tässä valitsen ja jätän valitsematta, haistakaa vittu!". Kylmä merituuli tai kaatopaikkamainen festarialue ovat yleensä elämänmakuinen inspiraatiolisä. Musiikillisesti itse suosittelen krapulamusiikiksi Pyhimyksen "Salainen maailma"-levyä ja suomalainen hiphopmoguli Jii-Pee komppaa mua tässä. Illemmalla potkii myös kevyt indietronica, esim. The Notwist.
Tekstit
2 kommenttia:
Heh, mikä postaus :) Olenkin jo jonkun aikaa halunnut kysyä sinulta millaista on olla katu-uskottava kun kunnalla ei ole varaa vetää asvalttia ja yksityistiet on lähes poikkeuksetta sorapinnoitteisia?
Ja mitä eksistentialismidarraan tulee: http://vallankumous.blogsome.com/2009/08/02/eksistentialismi/
Joo, huomasin ton Klementiinin kirjoituksen juuri, kun julkaisin omani. Tiedostin kyllä jo lukion ensimmäisellä, että eksistentialismi pätee lähinnä länsimaiseen keskiluokkaan ja on virhe väittää sen määrittävän jotenkin koko ihmisen olemista.
Toisaalta se voi todellakin olla ase myös yläluokan valtaa vastaan, mikäli se lisää ihmisten itsetiedostusta ja vähentää epävarsinaista olemista. Situationismia.
Mä oon katu-uskomaton niinku Asakin.
Lähetä kommentti