Pariisin Kevät - Alkemisti

Ranskankielinen laulaja + päräyttävä kertosäe + haitari = potentiaalisesti röyhkein yhdistelmä, jolla nyt voi bändi yleensä levynsä lopettaa, mutta toimii erinomaisesti ainakin mulle.

Muutenkin ihan kelpo bändi. Muistuttaa mun mielestä hiuksenhienosti the Notwistia, mutta paha mennä sanomaan, mikä on bändin tietämys saksalaisesta indietronicaskenestä. Lähinnä vasemmistolaisena hämmästelen tuota bändin nimivalintaa, koska mä en löydä tästä juuri mitään erityisen vallankumousromanttista. (Pariisin keväthän on siis yleisesti tunnettu nimitys vuoden '68 tapahtumille Ranskassa). Tehdään vaihtokaupat; mie tutustun enemmän bändiin ja te sympatisoitte sosialisteja?

"Pariisin kevät

Pariisin toukokuu summaa parhaiten vuoden 1968 ilmapiiriä. Tuhannet opiskelijat nousivat barrikadeille kampuksilla vaatien toisenlaista yliopistoa, toisenlaista Ranskaa ja toisenlaista maailmaa.

Mediassa opiskelijoiden vaatimuksia vastaan hyökättiin sanomalla, että opiskelijoilla ovat asiat paremmin kuin koskaan aiemmin, ja heitä syytettiin oman edun tavoittelijoiksi toisten kustannuksella. Syytökset eivät kuitenkaan toimineet toivotulla tavalla kapinan vain laajetessa työväestön liittyessä mukaan.

Vastarinnalla oli ollut Ranskassa pitkä vallankumouksellinen perinne. Samoilla kaduilla barrikadeja oli rakennettu niin vuonna 1848 kuin Pariisin kommuunin aikaan vuonna 1871.

Opiskelijoiden kapina järkytti raskaasti Ranskan vanhoillista poliittista eliittiä. Yhteenotto kulminoitui "barrikadien yönä", jolloin poliisi hyökkäsi voimalla opiskelijoiden barrikadeille Pariisin kaduilla. Vihaiset vanhemmat, opiskelijat ja nuoret ay-aktiivit rynnivät sairaaloille ja poliisiasemille osoittamaan mieltä poliisiväkivaltaa vastaan.

Ay-liike kutsui päivän yleislakon ja suurmielenosoitukset - militantit ay-aktiivit alkoivat vallata työpaikkoja. Syntyi protestiliike, joka heilutti koko ranskalaista yhteiskuntaa. Miljoonat työläiset olivat lakossa ja hallitus oli hajoamassa. Presidentti De Gaulle poistui Saksaan miettimään tulevaisuuttaan.

Ranska oli vallankumouksen partaalla. Pariisin lentolehtisissä, julisteissa ja puheissa julistettiin: "Kaikki on mahdollista". Kyseessä oli hulluuden hetki, milloin mitä tahansa oli voinut tapahtua.

Ranskalainen yhteiskunta oli kuitenkin jakautunut syvästi kahtia. Konservatiivit tunsivat itsensä kääpiöksi peläten menettävänsä kaiken. Se vaati tiukempaa järjestystä presidentti De Gaullelta hänen palattuaan.

Vallankumousta vastaan olivat myös CGT-ammattiliiton kommunistiset johtajat. He pelkäsivät, etteivät pystyisi enää kontrolloimaan liikettä, jos opiskelijat ja työläiset yhdistäisivät voimansa. Ay-liikkeen johtajat vaativat lakkojen ja tehdasvaltausten välitöntä lopettamista. He halusivat palkkoihin korotuksia, mutta eivät radikaalia yhteiskunnallista muutosta.

Ay-liikkeen johtajat käyttivät aikansa painostaakseen ja anellakseen liittojensa jäsenet lopettamaan lakot ja tehtaiden valtaukset. Jopa presidentti De Gaulle tunnusti myöhemmin, että ilman kommunistisen puolueen aktiivista roolia lakkojen, valtausten ja mielenosoitusten lopettamiseksi, hän olisi kaatunut. Tuhannet aktiivit tunsivat kesällä 1968 kommunistisen puolueen pettäneen jälleen kerran liikkeen."
- Juhani Lohikoski/Murros nr. 109

Redepaasari kiittää ja kumartaa :)

Ps. historian reaali lähti 27 pisteisenä YTL:än. Keväisillä pisterajoilla siis E, mutta syksyisillä M. Toivokaamme parasta.