Kenties koko universumin hienoin ja taiteellisin leffa (Satu sormusten sipsistä) näkee ensi-iltansa sunnuntaina. Joutuu varmaan rullaamaan reilusti ilmastointiteippiä pään ympärille siltä varalta, että tajunta halkeaa. Vappu, wii, runoista tulee päiväksi gerbeeranpunaisia. Kattoo nyt ens viikolla, että missä sitä marssii.
Edit. pakko sitten vielä jatkaa edellistä postausta sen verran, että oli se vaan avartava kokemus tajuta, mikä ero on yöllä ja päivällä. Sääli vaan, että mulla on edelleen aivan jumalattomia aukkoja, mitä tulee mun käsitykseen ja tietoihin, jo kauan sitten syntyneestä täysin yksipuolisesta (?) kuplasta, mutta kait sen kanssa pystyy elämään. Anteeks saatanasti tästäkin, nyt mä lopetan nää avautumiset. Loput postaukset syntyy taiteesta ja filosofiasta, ellei mun elämässä tapahdu jotain oikeesti kertomisen arvosta.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti