Vapaus valita toisin

Kiire on kova, enkä ennätä kovin pitkästi kirjoittamaan.

Lauantaina vierailin Helsingissä Kulttuuritalolla, jossa järjestettiin Vapaus valita toisin-niminen foorumi. Sitä olivat olleet kutsumassa koolle lehti-ilmoituksella joukko huolestuneita kansalaisia, mukanaan myös istuvia kansanedustajia. Erikoista oli, että mukana oli niin vasemmisto-oppositiota kuin hallituksessa istuvia vihreitä.

Tilaisuus jakaantui neljään alafoorumiin, joita olivat: 1) hyvinvointivaltion tuho ja nousu, 2) globalisaatio haltuun, 3) ilmasto-oikeudenmukaisuus ja luonnonvarojen kestävä käyttö, 4) demokratian kriisistä aitoon vaikuttamiseen. Omasta mielestäni konkreettisimmat esitykset liittyivät foorumeihin 3 ja 4. Hyvinvointivaltiopajassa henki oli hieman enemmän säilyttävä, vaikka painotettiinkin oman mallin luomista ja perustuloa/-turvaa. Toivottavasti tilaisuus oli alkusoittoa affirmatiivisen ja oma-aloitteisen vasemmiston esiinmarssille.

Oikeastaan tälläkin kertaa tilaisuuden parasta antia itselleni oli sosiaalinen oheistoiminta ja ihmisten kanssa jutustelu, mikä onkin äärimmäisen tärkeää koko liikkeen elinvoiman kannalta. Pelkkä ankara politiikan puhuminen tuskin tätä maata parantaa, vaan kovan työn tekijöiden on myös voimautettava itsensä. Junamatkalla takaisin ennätin tutustumaan itseäni 20 vuotta vanhempaan kirjallisuustieteestä valmistuneeseen filosofian maisteriin, joka ei kylläkään ollut päässyt vielä tekemään päivääkään oman alansa töitä. Lisäksi keskustelin erään maahanmuuttajarouvan kanssa hänen asuinalueensa rasismitilanteesta, joka oli huolestuttava.

Vapaus valita toisin